torstai 26. joulukuuta 2013

Nyt se on tapahtunut: Luostari pääsee tuomaroimaan Flashing Mirror - lehden kylppärikuvakisan loppukilpailuun


Naiskauneudesta kirjoittaminen kannattaa, sillä nyt Luostari on saanut ensimmäisen kutsun mallien ja glamourin kiehtovaan maailmaan. Oi kyllä, Flashing Mirror – lehti järjestää kilpailun jossa haetaan parasta kylppäriposeerausta kautta aikain ja kyseessä on avoin kilpailu, jossa ei ikä -tai mitään muitakaan kategorioita tunneta. Tuomaristo koostuu luostarin lisäksi näistä kuudesta tahosta:

Flat of Us – lehden päätoimittaja Silvio Grimaldi, mies joka pitkän plastiikkakirurgin uransa loppupuolella ryhtyi toimittamaan terveyteen ja kauneuteen erikoistunutta lehteä joka on siitä erikoinen että suurin osa sen artikkeleista on latinankielisiä. Liekö sitten tuolla lääkäriuralla jotain tekemistä tämän asian kanssa.

Schrecklich Lächeln – ohjelman juontaja Franz Beinache – Taschentuch, jonka em. mallimaailman kulissien takaisesta elämästä kertova ohjelma on kivunnut Saksan katsojatilastojen kärkeen.

Kolmantena on kauneusalan julmana inkvisiittorina tunnettu Plaster my Baggy- mallitoimiston Jonathan Gardenmiller, tuo nuorten naisten mielet ja unelmat usein murskaava mutta ehdotonta alansa kärkeä edustava herra.

Viides ja ehkä useimmille harvinaisempi on ranskalainen Inconsiente Merdes- lehden päätoimittaja Fracois Coupe – Fromage joka on saavuttanut suurta arvostusta jo yli kaksikymmentä vuotta ilmestyneen lehtensä myötä. Tätä hänen toimittamaansa lehteä pidetään eräänlaisena oraakkelina, sillä hänellä on mieletön kyky ennustaa tulevat trendit sun muut muotivirtaukset.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on tanskalainen muotimaailman ykkösnimi Sørgelig Kussekirkegård, joka kätkee sisälleen oman mallitoimiston sekä suositun tv-ohjelman – Iltmaetning:in – mikä tarjoaa ponnahduslaudan nuorille kaunottarille jotka pyrkivät saamaan kasvonsa tunnetuiksi noille mallimaailman julmille jumalille.


Painakaa nimet mieleenne sillä heistä tullaan varmasti kuulemaan lisää tämän kilpailun jälkeen ja täytyy tunnustaa että pelottaa mennä mutta pakkohan se on kun pääsee itseään parempaan seuraan. Vituttaa kyllä noiden muoti - ja kauneusihmisten nirppanokkaisuus sillä sinnehän piti lähettää studiolla liikkumisen mahdollistavaa passia varten kokovartalokuva ja ohjeistuksena oli että mieluummin muodikas kun kerran muodin ja kauneuden kanssa ollaan tekemisissä. Noo..minä sitten väsäsin ittelleni peililasit kun sellaiset on kait muodikkaat ja kyllähän vaimo hieman pahoillaan oli kun pirstasin eteisen pitkään palvelleen ja aika antiikkisenkin peilin. Vasta kahdestoista pari oli sellaiset mitkä kelpuutin koska ei ole mikään helppo nakki leikata tylsällä lasiveittellä kaarevia pintoja mutta onnistuinpahan sitten lopulta. Ne on kyllä aika isot, melkein yhtä isot kuin sillä Elannon Jussilla joka lauleskelee tuulessa lepattavista myrskylyhdyistä vai mitä perkeleen kynttilöitä ne nyt olivatkaan. Koitin löytää sopivia vaatteita ja aikas trendikkäät löysinkin sillä jalkojani komistivat vakosamettifarkut jotka sain näyttämään sorapestyiltä kun näytin silitysrautaa pitemmän aikaa kun olis ollut tarpeen ja näin ne korosti vanhoja lapikkaitani, joissa on sellaista vintage – patinaa viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Ylävartalon peitoksi iso kukkakuviollinen paita med käsittämättömät kaulukset ja loppusilauksen antoi myrkynvihreä tuulipuvun takki, se kun loi niin komian kontrastin niihin vauvanpaskan ruskeisiin vakosamettifarkkuihini. Mun mielestä olin täydellinen ja ei kun kuva sähköpostin kautta menemään. No helvetti sentään, en ehtinyt edes selainta sulkea kun sieltä jo tuli paluupostia jossa kerrottiin että jos noissa rääsyissä tänne ilmestyt, niin he hakkaavat mun niin pieniin kappaleisiin että mut voi ripotella niihin housujen vakoihin. Mahrottoman töykiää väkeä sillä parastanihan minä yritin. Kait se on mentävä ostamaan Stressimieheltä joku puku ja uudet aurinkolasit kun ne mun omat sai aika tylyn vastaanoton, rienasivat meinaten siinä paluupostissaan että onko Suomessa joku saatanan Kärpästen Herra – buumi menossa vai mitä vittua sulla on läpyskät nenällä? Koittaisivat itte tehdä omat lasinsa niin toista tietäisivät, mokomat mulgenduurit. Toisaalta naurattaa niiden tietämättömyys sillä viestin lopussa oli maininta että tarkkaile postiasi ja niinhän siinä kävi että sain paketin parin päivän päästä. Sisältönä oli elektroninen laivanupotuspeli ja lyhyt kirjelmä jossa kehotettiin viettämään aikaa pelin parissa jottei mun tartte potkia niitä kengänkärkiäni ruttuun ilmiselvän turhautumisen takia. Tyhmät, ne eivät tiedä että lapikkaiden käkien kuuluu olla kippurat...muotimaailman ihmisiä my ass.


Odotan tuota reissua kuitenkin innolla sillä on hieno nähdä minkälaiset kaunottaret pääsevät Lontoossa järjestettäviin loppukilpailuihin joissa siis Luostari ja yllä mainitut viisi tahoa tuomaroivat. Alkukarsinnan suorittaa esiraati joka käy lävitse jokaisen lähetetyn ja kylppärin peilin kautta otetun kuvan ja niiden kuvien tason on oltava kova läpäistäkseen seulan. Kuvissa ei saa näkyä salaman välähdystä, ei sukulaisia tai kikattavia kamuja taustalla, ei paskaisia kuteita pursuavaa pyykkikoppaa eikä mitään helvetin häntäänsä vispaavaa puudelia. Niin, en muuten ole varma kelpuutetaanko sinne muualla kuin kylppärissä otetut kuvat, saattaa olla että eteisen peilinkin kautta räpsityt kelpaavat. Joka tapauksessa pahin virhe on ns. duckface, ne kuvat menevät silppuriin välittömästi. Itse kärsin syntymästäni saakka tuosta duckface -ilmeestä, kunnes se sitten armeijan jälkeen korjattiin plastiikkakirurgilla. Se oli jopa niin paha, että meikäläiseltä saatettiin tulla kadulla kysymään että miksi mä pidän suussani sätkäkonetta ja toinen yleinen toteamus oli: ”O – Ou, nyt on tainnut päästä numero kakkonen housuun”. Tota mä en ole koskaan tajunnut, mikä kakkonen? Miksei kolmonen tai nelonen? Aina sai olla oikaisemassa ettei mulla mitään ylimääräistä housuissani ole ja ärsytti tosissaan se ihmisten myötätuntoinen pään nyökyttely ja ihme hymistely. Taisivat olla hymenistejä if you know what i mean? Oli ihan pakko roiskasta vähän lontoota tuohon sekaan kun sitäkin on ryhdyttävä harjoittelemaan etten kuole nälkään tuolla kaksiviikkoisella reissullani. Vaan nyt, pitemmittä puheitta kehotankin teitä seuraamaan muotialan julkaisuja ja keskittymään tuomaristo-esittelyssä oleviin nimiin, ihan sen takia että huhtikuun lopulla mallimaailma kohisee. Minä lähden nyt tankkaamaan sufeemukiani.
Ps. Hyödyllinen vinkki: mikäli epäilette että kaukosäätimestänne on loppunut patteri, niin se on helppo tarkistaa kännykän kameran avulla. Pankaa kamera valmiusasentoon ja kääntäkää kaukosäätimen ”lähetyspää” eli se missä se pikku lamppu on, kameraa kohti ja painakaa kaukosäätimestänne jotain näppäintä. Nyt kun katsotte kännykkäkameranne etsimeen/näytölle, niin siinä näkyy kuinka se hyvin usein ”näkymätöntä valoa” vilkuttava lamppu välähtelee. Vinkin krediitit kuuluvat tv:stä tulleen digitaali/tietotekniikkaa esittelevän sarjan tekijöille sillä tämä yksinkertainen konsti esiteltiin aikoinaan siinä.

Hyvää tapaninpäivää teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...