tiistai 3. joulukuuta 2013

Ratiopharm - rusinat ja kurutekakkenai tuska


Taistelu on päättynyt ja Ubuntu aka ”Saucy Salamander” asentui koneelle tänä aamuna tai paremminkin puolen yön jälkeen 00.43. Kolme vuorokautta ohjeellisen 25 minuutin sijaan saa tälläisen atk/it – puolesta mitään ymmärtämättömän tekemään, näkemään ja kuulemaan asioita jotka eivät ole tästä maailmasta kotoisin. Tulen kertomaan niistä iltapäivän tekstissä mutta sanottakoon että nyt mun koneella ei ole pelkästään yksi, vaan peräti kolme Ubuntua ja kuusi piilotettua osiota ja se jos mikä oikeuttaa Kojak:in arvonimeen. Tällä en tarkoita tuota Telly Savalaksen (vai Salavas?) aikoinaan näyttelemää kaljupäistä etsivää, vaan nimen Ko-etuliite tulee sanoista Koodin Oikoja ja lopun jak taas on peräisin sanasta vajakki. Yksinkertaisesti siis koodia oikova vajakki joka tunnetaan jo entisaikain kansanrunoudessakin: ”Hääp oli henkilö jonka ei siihen ois pitänt koskain tarttuman, vaan niin tuo runkefäärd otti ja rynkytti syherölle sen”.

Sen verran noista monista koneellani jököttävistä Ubuntuista (joista muuten vain yksi kantaa tuota nimeä tämän lisäksi, loput ovat sellaisia kuin swap, sda2/efi,sda3/home ja vast. eli ei mitään vitun hajua että mitä tapahtui) ettei minulle tullut ensimmäistä (Oi kyllä, tämä toimivahan on järjestysnumeroltaan muistaakseni 16) asentaessani – korjaan toista sillä ensimmäinen oli ns. ”7 tunnin odotus” josta päivällä myöhemmin, mitään ilmoitusta että ”asenna tämä windowsin rinnalle ja bala bala, vaan toisessa päässä havaittiin että nythän siellä kunnon Kojak yrittää asentaa itselleen tätä hienoa käyttistä joten eiköhän laiteta hieman lisää haastetta. Niinpä näytölle lävähti vaihtoehdot: joko asentaminen suoraan jolloin kaikki kovalevyllä oleva tuhotaan tai sitten kakkosvaihtoehtona tarjottiin mahdollisuutta käyttää edistyneempää tapaa ja partitioida eli osittaa levy. Ja minähän poika partitioin siihen malliin että nyt olen saanut kutsun jo kolmeen eri partiolippukuntaan sekä yhteen kaukopartioon. Kenenkään ei pitäisi koskaan, siis ei koskaan mainita samassa lauseessa meikäläistä ja edistyneempää tapaa sillä se on aivan sama kuin antaisi psykopaatille kirveen ja sanoisi: ”Et muuten tasan uskalla lyödä”.



Aikani on kuitenkin rajallinen nyt aamusta koska täytyy lähteä jälleen lääkärin pakeille mutta sieltä palattuani saatte täydellisen sotapäiväkirjan viittellisine kellon aikoineen. Pahoitteluni tästä kolmen päivän poissaolostani mutta sen voin sanoa - mitenkään itseäni jalustalle nostamatta – että itsensä haastaminen kannattaa aina. Jos tietäisitte kuinka paljon sen epätoivon ja nurkassa nyyhkyttämieni tuntien mukana olen oppinut asioita, niin ehkäpä ymmärtäisitte paremmin. Sen voin kuitenkin sanoa että tämä on parempi, kauniimpi ja ehdottomasti paljon nopeampi kuin vanha käyttis jota en kuitenkaan käy morkaamaan. Kaikki kunnia niille tuhansille ja taas tuhansille avoimen lähdekoodin mahdollistajille, tekijöille ja koodaajille joiden ansiosta on tämänkaltaisia juttuja.Päivän tekstiin tulee jokunen linkki ja yhdessä niistä pääsette itse testaamaan tätä loistavaa käyttistä. Niin, ja tämä on muuten Luostarin aikakirjoista ensimmäinen joka on tehty LibreOffice Writerilla ja ellen väärin muista, niin nämä kaikki LibreOfficen dokumentit (laskenta, tekstit, Impress etc.) ovat yhteen soveltuvia sen w-alkuisen jättiläisen dokumenttien kanssa.

Nyt kuitenkin toivotan teille mitä parhainta...... tiistaita?, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...