sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Tosielämää: Nälkäpelin alkuperäinen esikuva tänään. Täällä.


Tänään on se päivä, joka ”Verisenä sunnuntaina” tunnetaan ja tänä nimenomaisena pyhänä veli käy veljeään vastaan eivätkä marttakerhon räähkät tunne armoa. Tänään on jaossa kolme kappaletta meidän kaikkien pers'aukisten tavoittelemia Graalin maljoja elikkäs kinkkuja, jotka hyväntahtoiset ja aivan sairaasti metsää omistavat punaniskat ovat lahjoittaneet. Jakotapahtuma on siitä poikkeuksellinen, että se on esikuva ja inspiraation lähde sellaiselle ja nyttemmin jatko-osan saaneelle leffalle kuin Nälkäpeli. Mainittakoon että leffan nimi on varastettu suoraan tästä meidän eeppisestä tapahtumasta, jota muuten sponsoroi paikallisten metsänomistajien lisäksi seuraavat tahot:

Syrjäseutujen alueellisen kehittämisen rahasto
Veikkaus
Tarktorihuolto Hesekiel Virtanen
Banaania Vantaalle - yhdistys
Suomen lihantuottajien keskusyhdistys sekä
Pittsburgh Performance Association ( sillä yhdellä tyypillä on täällä kesämökki)

Mikä tästä tapahtumasta sitten tekee niin poikkeuksellisen? Jakotapahtuma on sangen verinen, eikä niitä läskejä todellakaan jaeta mistään diakoniatyön toimistosta, vaan tapahtumapaikkana on paikallinen baarin piha ja sen takana aukeava pelto. Baarin pihaan on rakennettu katsomo, josta on hyvä näkymä pellolle ja onpa suurmaanomistajien VIP - vieraita varten kyhätty baarin katolle jonkinlainen terassikin. Baarin ja pellon välissä kulkee tienpätkä jonne on tämän sunnutain ajaksi rakennettu vankka aitaus, jossa me kolmekymmentä onnellista kinkun tavoittelijaa olemme ja odotamme ensimmäistä HuurKlank:ia. Omituinen termi joka vaatii hieman selvennystä:
Kilpailijoiden (sponsorien ja virallisten tahojen kauniimpi termi on etuoikeutetut) takana, baarin sangen suurella parkkipaikalla seistä jököttää aivan helvetin iso traktori - joka tänä vuonna on kuuleman mukaan Rutas Antin John Deere – ja tämän traktorin perässä on niin ikään järkyttävä kokoinen lumilinko. Kisan startti tapahtuu niin, että Läskimies eli kinkun asettaja laittaa tuon himoitun lihanpalan maahan, jolloin Klankki elikkäs Rutas Antti, nostaa kierroksia ja ajaa silavaköntin yli ja tämähän perkele ottaa linkoon joutuessaan sellaisen ilmalennon ettei sitä saatana meinaa taivaan sinestä erottaa. Samalla kun jäinen sianperse päästää tuon kauan odotetun ”Klank”-äänen ja vilahtaa taivaalle, aukeavat meidän karsinan portit ja alkaa hillitön kilpajuoksu kohti maahan iskeytyvää sian takaneljännestä. Aiempina vuosina possun hanurin linkoaminen tapahtui niin, että tämä porsaan osa teipattiin lipputangon päähän siten että se juuri ja juuri pysyi siinä ja tämän jälkeen tankoa taivutettiin traktoriavusteisesti tuon lasikuitutolpan kestävyysrajoille asti, minkä jälkeen Viuhkis (kinkun lähettäjän nimi on aikojen saatossa vaihtunut läskin lähtöäänen mukaan) katkaisi vetoköyden ja potka ampaisi taivaalle. Vitullinen ilmalento mutta siitä huono että lentorata – ja vauhti olivat sangen helposti ennustettavissa (kaksi jälkimmäistä, lennätyksiähän on kolme) eivätkä ne tarjonneet kisapaikalle ahtautuneille vedonlyöjille kovinkaan suuria kertoimia.
Klankissa ei tätä ongelmaa ole, sillä linko paiskaa sen perkeleen fläsän aivan minne sattuu ja esim. viime vuoden toista kinkkua kaivettiin Mutasuon vanhan muorin patjasta, mihin tämä hyinen pötikkä päätyi lävistettyään pirtin päädyn.

Vuoden 2008 finaaliKlankki


Klankkia tavoiteltaessa on lähes kaikki keinot sallittuja ja siksipä touhu on todella veristä puuhaa. Kilpailijoiden varusteissa on nähty vuosien aikana jos jonkinlaisia virityksiä ja meikäläiselle on erityisesti jäänyt mieleen vuoden -11 kisat, joissa näin ensimmäistä kertaa monijänteisen jousen. Kyseinen tappoväline oli itse asiassa pieni harppu, jolla paikalliseen hartaamman musiikin orkesteriin kuuluva ja suht vittumaisena muijana tunnettu Huutavuon Helga ammuskeli jäisiä taikinatikkuja. On siinä ollut ihmisellä mielikuvitusta ja viitseliäisyyttä väsätä moisia mutta hyvin nuo toimivat; kuvitelkaapa miltä tuntuu kun 80 senttiä pitkä ja halkaisijaltaan 12 mm:n vahvuinen, umpijäässä oleva taikinavasama iskeytyy kroppaan. Tämän sai tuntea Korosen Jussi jota tuo räähkä tämäytti istumalihakseen niin että se AnniHelena-arrow uppoasi lonkkaluuhun asti, taittuen pallonivelen kohdattuaan ja aiheuttaen peräsuolen totaalisen litistymisen. Jussin kilvoittelu loppui siihen mutta on tarinassa hauskakin puoli; kyseessä sattui olemaan Huutavuon akan kokeiluerä eli ns. pasteijatangot, jotka tuo kaikkien juorujen äiti oli tehnyt levittämällä kinkkupasteijaa kaulitsemalle taikinalevylle ja rullannut sitten kääretortun tapaan. Nuuka ämmä kun oli, niin taikinasta saattoi nähdä läpi ja näin hän sai aikaan 15 mm:n pasteijanuolet jotka kuitenkin toimivat normi pakastetun tavaran tapaan ja sulivat siihen mennessä kun Jussi pääsi terveyskeskukseen. Siellä lääkäri kertoi uransa aikana nähneensä kaikenlaista muttei vielä koskaan taikinaa kenenkään perseessä ja vieläpä näin paljon. Vanhalle tohtorille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin passittaa Jussi sairaalaan ja siellä leikkaus kesti kolmisen tuntia ennenkuin kirurgit olivat saaneet pilkittyä kaiken pois. Myöhemmin Jussin kysyessä Huuhtavuolta että millä tämä oli oikein ampunut häntä, niin tämä harras tappaja vastasi kyseessä olleen ”sellaisten STS:ien tankoaihiot”. Luonnollisesti tämä tieto ei kertonut Jussille yhtään mitään, joten hänen pyytäessä lisäselvennystä varsinkin kirjainyhdistelmän osalta, oli Huuhtavuon perkele kivahtanut: ”Etkö sä saatanan sisäsiittoinen puimurin pökkijä tiedä mitä Small Talk Snack:sit on? ” Jussin pudistellessa päätä ja kääntyessä tekemään lähtöä tuon ilkeämielisen kottaraisen luota, oli tämä loihenut lausumaan rienauksen millä ilmeisesti tavoitteli aloittamaansa kansainvälistä teemaa: ”Vakin hilipili”.

Vuoden 2011 toinen Klankki, ns. bataattiyllätys


Se siitä muistelosta ja takaisin tähän päivään. Me kilpailijathan olemme päässeet valmistautumaan jo viikon ajan ja tämä viikko on tärkeä, sillä sen aikana pääsee näkemään minkälaisin varustein muut ovat liikkeellä ja voin kertoa että tänään rytisee. Tapasin näet aamun koiralenkillä Kuurtisen Hanna- Maijan, tuon sydämellisen ja herttaisen vanhan piian jolla ei virta lopu vaikka akalla on ikää lähemmäs seitsemänkymmentä vuotta. Heti helvetin pelottava ilmestys, oli nimittäin ommellut itselleen kaljatölkkien aukaisurinkuloista upean haarniskan ja aseena tällä vanhalla kirjastontädillä oli polttomoottorikäyttöinen lehtipuhallin, kenties markkinoiden suurin jota hän oli modifioinut sangen mielenkiintoisella tavalla. Hän oli asentanut puhaltimeen myös imupuolen suppilon (viiden litran muovikanisterista värkätty) jonne hän viskoi pakastamiaan siilejä selässään olevasta suuresta pärekopasta ja ne siilit lähti hei aivan sairaan lujaa. Entisestä ammatistaan johtuen (kirjastotädeillä on pokeripöytien jakajien jälkeen maailman nopeimmat kädet) Hanna-Maijan nopsat kätöset takaa sellaisen tulinopeuden että ilma on sakeana siilistä ja pahaa jälkeä tulee. Hannis näytti mulle ”Hetkehok killer”:insa tulivoimaa jysäyttämällä yhden siilin demareitten paikallisosaston ulko-oveen ja jumalauta, se upposi miltei puoliväliin uksea. Hanniksella on vähän omalaatuinen huumorintaju ja niinpä hän meni ja spreijasi siilin siniseksi, kirjoitti pahvilapulle ”Timo meni jo ja kohta tulee loppukin persue” ja kiinnitti pahvilapun siilin piikkeihin. En tiedä mitä sillä on demareita vastaan kun tuollaista tekee mutta omapa on asiansa. Ovelta tullessaan Hannis hihitteli ja sanoi että nyt on persu-varoitus annettu. Ei ehkä ollut viisas veto sillä tänä vuonna kisaajien joukossa on poikkeuksellisen paljon demareita.

No miettikää nyt, tuollainen reiteen tai istumalihakseen niin tasan loppuu kirmaaminen siihen.


Jännityksellä odotan kisaa joka on ilmoitettu alkavaksi klo 12.00 kun ensimmäiset kutsuvieraat saapuvat ja mitä pääsin katselemaan sitä listaa, niin tänä vuonna on aika merkittäviä ihmisiä tulossa; on vanhaa bemarikuskia ja muita erorahan saaneita (totalisaattorin luukulla käy kuhina), virolaisia väliovimiehiä työantajineen ja näyttääpä siellä olevan konsulaatinkin porukkaa. Niiden seurueessa on joku kahleissa oleva ihme piipittäjä jota en tunne mutta kai sekin on julkkis kun kerran tuollaiseen orkesteriin on päässyt. Ainoa mikä pistää mietityttämään on pilvinen sää, se on meinaten vittumainen tunne kun et näe taivaalta syöksyvää kinkkua ja esim. 2010 Karppimäen Unto sattui olemaan väärässä paikassa ja kinkku iskeytyi Unskin lakuaiseen sellaisella voimalla että se puhuu vieläkin ihan höpöjä. Lekurit sanoivat että jos olisi osunut suoraan eikä vaan kalpannut, niin se olisi ollut Unskin loppu. En pistäis pahakseni vaikka pitäisitte peukkuja sillä meikäläisellä ei ole rahaa ostaa kinkkua joten mun on pikku pakko osallistua kisaan tai no, sanotaanko etten voi olla poiskaan kun on arpaonni taas suosinut ja olen saanut paikan näiden valittujen kolmenkymmenen joukossa.

En nyt löpise enempää että ehdin lueskelemaankin, sillä se on jäänyt näiden viime päivien kiireiden takia mistä anteeksipyyntöni. Eilisen reissun jälkeen selkä oli siinä kunnossa ettei istumisesta tullut mitään ja yritin tuijotella tv:tä mutta ei siitäkään mitään tullut kun kaksi koiraa on kimpussa koko ajan. Jos vaikka tänään olisi parempi päivä.

Hyvää ja rauhallista sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...