sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Köyhyys saa aikaan yliluonnollisia kykyjä (myös ns. taidetakomon puolella)

 
Köyhyys tekee ihmisestä yliluonnollisen olennon joka ilmenee aistien yliherkkyytenä ja muutamina muina kehon/mielen toimintoina ja tämä on todistettavissa oleva juttu. Avasin eilen pitkästä aikaa TSSVA -arkistoni (Taasko Se Saatanan Vouti Ahdistaa) ja laskin että meikäläiseltä on katkaistu sähköt 23 kertaa tämän hikisen elämäni aikana. Moni voisi luulla että minulla ja johtavilla sähköntarjoajilla olisi hyvinkin viileät välit mutta harhaa kaikki, sekä Wattenfall että Fortum muistavat lukuisilla kirjeillä, korteilla ja haasteilla pitkin vuotta ja sähköpostisuhteemme on vähän kuin epävakaalla pohjalla oleva parisuhde: toinen vannoo ja toinen epäilee. Meidän suhteessa minä olen se joka vannoo maksavansa ja edellä mainitut epäilevät että millähän helvetin aggregaatilla se kutale tällä kertaa sitä firmaansa pyörittää. Enivei, lukuisista pimeistä kausista on ollut myös hyötyä koska tätä nykyä pystyn syömään täysin kylmää ruokaa – jopa pakasteita – ilman sen suurempia vaikeuksia ja kykenen näkemään miltei täydellisesti pimeässä, kiitos tappisolujen kasvaneen määrän. Niitä on nykyisellään jopa niin paljon etten voi välttyä kuulemasta esim. SPR:n soppajonossa sellaisia kuiskauksia kuten ”ei jumalauta mutta toi jätkähän näyttää ihan sammakolta” tai ”äiti, miksi ton sedän silmälasien sangat on noin pitkät?”. Kyllähän noissa perää on sillä tappisolujen runsas määrä johtaa väkisinkin silmämunan (harmi kun kikkelissä ei ole tappisoluja) pullistumiseen ja siksipä nämä Aberdeen – Angusmaiset (← on muuten karjarotu Skotlannista senkin juntit) mulkosilmäni herättävätkin huomiota missä vain kuljenkin. Tästä on myös haittapuolensa ja pahimpana näistä on tämä läppärin ääressä oleminen. Ei auta vaikka näytön kirkkaus on säädetty niin minimille kuin sen saa, lisäksi pitää olla omatekoiset aurinkolasit joiden linssit ovat hitsarin maskista ja siltikin häikäisee.

Köyhyyteni alkuvaiheita ja tässä olen lähdössä Interreilaamaan

Toinen yliluonnollinen juttu on keuhkojen kapasiteetin kasvaminen luonnottomiin mittoihin; kykenen esim. imaisemaan sopat toisen lautaselta jopa puolentoista metrin päästä ja siksipä meikäläistä näkeekin usein ABC:llä aina torstaisin kun on soppapäivä. Kyky kehittyy edelleen ja viime kevään testeissä pystyin imaisemaan sisareni kylvämät siemenperunat ja hän sentään istuttaa ne kahdenkymmen sentin syvyyteen. Jälkituotteen sain markkinoitua Kekkilälle ja se jos mikä oli helppoa sillä perunoiden mukana ruoansulatuselimistööni ajautui myös useita kiloja multaa joskin tosin naapurit taas saivat puhumisen aihetta kun näkivät minun kävelevän pitkin kylää em. firman säkki perseeseen teipattuna. Lukuisat, talviaikaan sattuneet sähkön katkaisut ovat johtaneet myös eräänlaisen horros-ominaisuuden kehittymiseen ja nykyisellään jos tiedän että talvesta tulee taloudellisesti tiukka, niin kaivaudun jo syyskuussa ojan saviseen penkkaan ja talvehdin tuon kohmeisen roudan syleilyssä. Olkoonkin että olen 4 kertaa herännyt Kansallismuseon alakerrasta, sieltä samaiselta pöydältä jolla kaikki museoon tuleva materiaali tutkitaan. Ette usko kuinka vituttaa herätä kun joku amauenssin rääpäle hakkaa pikku vasarallaan savikerrosta helvettiin ja saa orgasmin meikäläisen noustessa istumaan. Kivisistä seinistä kaikuvat ”It's a live!” - huudot ja pian on valkotakkisia ja pumpulihanskoin varustettuja tutkijoita ympärillä jotka koittavat kommunikoida kuin jollekin ymmärrystä vailla olevalle elämänmuodolle: ”Olet nyt Suomessa ja me emme halua sinulle pahaa. Ymmärrätkö? Ole rauhallinen sillä kaikki ovat ystäviäsi ja me olemme rauhaa rakastava kansa ja haluamme sinun parastasi eikä meitä haittaa vaikka haisetkin paskalle”. Tuota samaa jorinaa jatkuu minuuttitolkulla ja vallan perkeleen kovalla volyymillä, aivan kuin meikäläisen kuulossa olisi jotain vikaa tai en muuten tajuaisi mitä mulle puhutaan. Sitten kun rykäiset isommat savet pois suustasi ja erehdyt kysymään että olisiko kellään tarjota norttia, niin voi vittu mutta johan sandaalit alkavat läpistä ja väki juoksee vauhkona paikasta toiseen, Ilta Sanomien otsikot kirkuvat ”Suomies pummasi norttia!” ja edelleen ”Korvesta löydetty Savi – Petteri kärsii nikotiiniriippuvuudesta! Osallistu keräykseen millä saadaan savieinarille Nicorettiä!”. Jessus mutta pistää vihaksi ja olenkin kiitollinen siitä ettei parina viime vuonna ole tarvinnut käyttää tuota ojan penkkaan kaivautumista.

Mulla on aika paljon noita lääkejäämiä päässä kuten näkyy.

Vähäinen ravinnon saanti on johtanut kehon nestepitoisuuden huomattavaan vähentymiseen ja tätä kautta lähes totaaliseen ihon kuivumiseen mikä kyllä auttaa saamaan kolikon silloin tällöin. Olen näet useimpien kosmetiikkafirmojen kuvissa se ”before” - tyyppi ja täytyy ihastella mitä photoshoppaamisella saa nykyään aikaan, enkä tarkoita tällä kroppaa vaan pärstää sillä en tunnista itsekään omaa naamatauluani. Toinen tapa on tienata myymällä tehosteääniä ja niinpä nahkani narinaa kuullaan hyvinkin monessa sohvamainoksessa tai kauhuelokuvassa sekä joissakin kotimaisissa, talvisaikaan kuvatuissa luontodokumenteissa kun on tarvittu suojasäällä kuvattuun materiaaliin kenkien alta kuuluvaa pakkaslumen vaimeaa narinaa. Tämä saadaan aikaan vääntämään olkavarttani luonnottomiin asentoihin. Kuivuuden ehkäpä parhain puoli on kuitenkin se, että minulla on joskus ollut rahaa ja näin myös lihaa luitteni päällä sillä tämän takia näytänkin nyt siltä kuin minulla olisi päälläni13 numeroa liian iso nahkatakki jonka yli on ajettu potkukelkalla aivan helvetin monta kertaa. Niinpä tuulisella säällä minun ei tarvitse kuin levittää käteni sivuille (tietty täytyy olla alasti) ja reipas tuuli tempaisee minut taivaan sineen. Tätä ilmaista matkustusmuotoa ei muuten kannata harrastaa elokuussa tai on niin täysi juoppohullujen sorsastajien ampumia hauleja ettei mitään rajaa mutta kaiken kaikkiaan tämä liitely on tosi mukava tapa liikkua paikasta toiseen. Olenkin joskus iltahämärissä kiusannut bongareita ja lepakkotutkijoita jotka ovat joutuneet käsirysyyn sen takia kun he taivaalle tähtäillessään tappelevat siitä, että olenko kyntöauran alle jäänyt ja luonnottoman iso hiirihaukka vai vitun iso lepakko. Sieltä yläilmoista on kiva katsella kun norjalaiset villapaidat repeilevät iloisesti rutisten ja voi sitä herttaista pyörähtelyä kun nuo pyöreärilliset fanaatikot tarttuvat toisiaan pitkistä parroista ja aloittavat sen ärinän säestämän tanhunsa. Toisinaan koitan piristää taistelevia joukkoja laulaa lurauttamalla sen ”pyöritä pyöritä pellavapäätä...” mutta se saa aikaan melkoisen kivisateen eikä se näin ollen ole kovin kannattavaa.

Pahin skenaario siitä mitä voi sattua kun liitelee väärässä paikassa

Tässä näitä pers'aukisuuden hyviä puolia ja ne täytyy vain löytää sillä ne ovat voimavara jonka monet jättävät käyttämättä. Säästin sokeriksi pohjalle sellaisen asian että järjetön köyhyys myös parantaa seksielämää ihan sairaasti – kyllä siinä kuulkaa kieli kehittyy kun kiertää huoltamoiden/työpaikkojen ruoka-automaatteja ja onkii alaluukun kautta kolmioleipää tai suolapähkinöitä.

Hyvää sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Ps. Käykääpäs katsomassa lukulistan kahta uutta blogia jotka löydätte tästä ja tästä.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...