maanantai 13. tammikuuta 2014

Taatana, työvoitto ja lättytaikina (sis. ratkaisun erääseen Intensedebate - ongelmaan)

Ihan ensimmäiseksi ja suorastaan innoissani haluan toivottaa tervetulleksi Saretskan, tuon päärynäisiä herkkuja valmistavan ja selkeää rohkeutta osoittavan naisen! Saretska voi nimittäin sanoa Luostarin pelastajaksi sillä hän vapautti tämän meidän pienen kivikasamme Lipsasen ämmän pojan kirouksesta, tiedättehän tai muistattehan sen 7 x 7 = 49. Eikös tuo lainetukan saatana joskus laulanut sellaisesta? Vaan emmepä ole enää vainon alla  ja jos totta puhutaan niin ei Iluri mikään saatana ole vaan suuri artisti joka on saavuttanut urallaan enemmän kuin mitä meidän mottipäinen sukumme koskaan tulee saavuttamaan vaikka eläisimme tuhat vuotta. Eli anteeksi tuo mutta pääasia on että kirouksesta päästiin ja siitä iso kiiitos Saretskalle (tähän kohtaan paljon sydämiä ja töröllään olevia huulia). Btw, Saretskalla on aika helvetin hyvän kuuloinen (tai lukuinen, ei Saretska sitä millään nauhurilla siellä soita) resepti 12. päivän postauksessa eli herkkuperseiden kannattaa kipittää tsekkaamaan mitä on tarjolla. Niin, ja mulle sitten postitatte tästä hyvästä aika siivut mutta kiitos ilman sitä tavanomaista rotanmyrkkyä koska sisäkumi pykii muutenkin.

Karman ei lempi – vaan lehtolapsena oleminen on melko perseestä. Ihan totta. Ei riitä että aamulla suodatinpussi repeää ja musta mönjä leviää lattialle, vaan sitä tuijotellessa tulee kallistettua pannuakin sen verran että yksi hinttikupillinen (n. O,08 dl) pääse lurahtamaan pannun nokasta minkä seurauksena hysteerinen kirkuminen kimpoilee keittiön seinistä herättäen vaimon ja se päivä olikin sitten siinä. Noin niin kuin kommunikoinnin puolesta. Tuli muuten hieman liioiteltua kun puhuin keittiöstä koska olisi pitänyt sanoa keittokomeron seinistä koska se on nimensä mukaisesti on komeroon väsätty keittiö nukkekotiluokkaa olevine helloineen ja tiskipöytineen. En valehtele yhtään sillä jos sattuu kumartumaan oviaukolle päin samaan aikaan kun perseen takana on liesituuletin päällä, niin kalsarit lähti jalasta koska en tiedä mihin suurkeittiöön se lieskari on tarkoitettu mutta  on himppasen ylimitoitettu tuohon tilaan. Välillä tuntuukin että se on suora yhteys helvettiin sillä sen syövereihin on joutunut Alttusen Manun tupeen lisäksi yksi lätty kun yritin olla todella näppärä jätkä ja pyöräyttää sen jauhoista pölisevän läimäreen kunnon kokkien tapaan heittämällä ympäri. Lentorata noin 150 mm liian korkea ja sinne meni, pelkkä päräys kuului katolla olevan huippuimurin silpoessa mun evääni taivaan lintujen ja Holttasen Salmen iloksi. Salmella oli meinaten lakanapyykki kuivumassa takapihalla ja se ääni jonka hän päästi oli kerrassaan karmeaa kuuneltavaa.  Se riitti jäädyttämään verenkierron lisäksi todella vahvan tarjouskahvin jota nautin paistohommieni ohessa.

Ihan varmasti hain lättytaikinan ohjetta mutta silti tarjosi tälläisen kuvan.


Mutta se meidän keittiöstä ja Salmesta sillä päivä tosiaankin on ollut raskas lukuunottamatta suhteellisen mukavaa työvoittoa jossa sain olla mukana. Vaan eilisestä se tämä kolmastoista päivä alkoi sillä illalla oma läppäri ( tai sitten operaattorin yhteydet) pätki hela tiden ja niinpä nettiyhteyden ylläpitäminen oli mahdotonta. Odottelin muutaman tunnin ja päätin turvautua varakoneeseen jolla sittten pääsinkin nettiin tekemään sen tänään näkyneen ja pitemmän tekstin, nythän siellä ei lue kuin se ”Testi”. No,  tuon kyseisen epistolan naputtelun jälkeen ei nukuttanut erinäisestä syystä (ja sen syyn kuntouttaminen muuten alkaa 27. päivä) joten päätin uudistaa Luostaria ja katsella miltä se näyttäisi jollain toisella pohjalla. Ruuvailin eri vaihtoehtoja tunnin, sitten toisenkin ja väsyneenä sekä vittuuntuneena suljin koneen ja siirryin heittelehtimään Jyskin laadukkaaseen parivuoteeseen joka itse asiassa on kahdesta riukukasasta koottu haasio, mitä pitää kasassa vieläkin halvempi petari. Harvoin nimittäin näkee petauspatjoja jotka ovat ohuempia kuin partiolaisten ja muiden retkeilijöiden suosimat makuualustat. Koittipa sitten tämä aamu ja mitä helvettiä, taas oli mun hieno kommenttisysteemi ottanut ritolat! Ei auttanut vaikka kuinka koitin latailla varmuuskopioita ja käydä tekemässä uusia reinstall – koodeja, kommenttilaatikko oli ja pysyi poissa. Kaiken lisäksi päivään sisältyi muutakin aktiviteettia ja olen melkoisen herkässä tilassa kun nyt illalla istuin tähän koneen ääreen tekemään sitä ah, niin turhauttavaa pakkotoistoa joka jatkui jatkui todistaen sen mitä hulluista sanotaan. Me kun teemme saman jutun kerta toisensa jälkeen aivan samalla tavalla ja silti joka kerta odotamme saavamme erilaisen lopputuloksen. Argh. Viimein, ilmeisesti ainoa vaurioitumaton aivosoluni kuiskasi että mitäs jos vaihtaisit asetuksista sen yhden kohdan ja kokeilisit sitten vaikka tehdä uuden postauksen? Ei se oikeesti näin mennyt sillä siinä vaiheessa pikkuväkeä istuskeli olkapäilläni ja heillä on aina tapana huudella noita ohjeita. Lisäksi he käskivät kertoa siitä maailmalle joten minäpä teen sen koska tiedän että tätä samaista Intensedebaten kommenttisysteemiä käyttää moni muukin ja juuri nytkin joku samanlainen tupauuno kuin minä olen, voi kärsiä tästä ongelmasta joten ratkaisu on tässä:


Kun käyt lataamassa ja generoimassa (vai on renderöinti oikea termi, en tiedä) sen reinstall – koodin, niin laita asetuksiin all post sen suositellun uuden postauksen sijaan. Nyt sitten toimit tuttuun tapaan eli menet hallintapaneelin puolelle ja valitset ctrl+A käyttäen koko koodin ja liität sen mukanasi raahaaman koodin ja tallennat sen. Ei ole väliä vaikka hallintapaneeli herjaa ettei muutoksia ole tallennettu, voit poistua sieltä ja pääset toteamaan mallia katsellessasi että jumalauta mitä neuvoja sillä kusipäällä taas oli. Älä kuitenkaan jatka meikäläisen kiroamista kovin pitkään vaan mene tekemään uusi postaus ja julkaise se niin oih! Kommenttilaatikko kaikkine hienouksineen on ilmestynyt jälleen ja entistä ehompana! Tästä riemastuneena otat tietysti minuun yhteyttä tiedustellaksesi pankkitilini numeroa jolle aiot tehdä huomattavan lahjoituksen ja näin pääset (vaadin puhelinsoiton varmistuakseni eli jäljittääkseeni numeron) kuuntelemaan tätä 27 vuotta pirtulla raiskattua ja niin sulosointuista ääntäni.  Sanottava on myös ettei tuon kommenttilaatikon katoaminen ole mitenkään Intensedebaten syy, vaan vika on siinä ettei pidä heittää mallista toiseen siellä hallintapaneelin live – editorin puolella, kommenttilaatikon mahdollistava koodinpätkä häviää jonnekin tai blogger ottaa ylivallan sillä minulla ei ole tarkempaa tietoa mutta näin käy.


 

Näin, tässä se ilta meni ja kello näyttää nyt olevan 23.10 joten aikas myöhäiseksi meni tämänkin jutun julkaisu mutta ei sen väliä ole nyt kun mun oma rakas Intenseni on kotona. Kaiken lisäksi ehdin mellastaa lukuisilla taustakuvia tarjoavilla sivuilla sillä meikäläisellä on todellinen ongelma noiden silmien kanssa kun ei mikään tunnu hyvältä katsottaessa ja myös se on totta että näytön kirkkaus on nytkin säädetty miltei nolliin ja silti silmiä särkee näyttöä katsottaessa. Siksi ne ovat vaihtuneet niin taajaan, en minä niitä huvikseni vaihtele.

Hyvää yötä ja kauniita unia teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Minä rakastan teitä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...